Tämä on ollut uutisvirran tason kannalta erittäin positiivinen viikko. Se on myös ollut erittäin masentava uutisten aiheiden vuoksi. Vähän kuin saisi tietää mysteeritaudin diagnoosin, mutta diagnoosi on kuolioon johtanut kiveskiertymä tai kehon sisällä loisinut kaksoissisarus, joka näyttää aivan sedältäsi. Luottamus mediaan on pikkuhiljaa palaamassa, sillä on pitkästä aikaa ollut ”mukava” lukea kamalia uutisia ilman, että tarvitsee käydä läpi kymmentä eri uutissivustoa yhden aiheen tiimoilta, saadakseen jonkinlaisen käsityksen todellisuudesta. Tämän saavuttamiseksi ollaan kuitenkin jouduttu maksamaan kallis hinta, jota ei voida mitata rahassa, vaan ihmisten hengillä ja terveydellä.
Tapaus 1. Maanantaina sattuneesta Kempeleen raiskaustapauksesta nousi suuri kohu. Se oli erittäin hyvä asia, sillä raiskauksista uutisointia ja keskustelua hissutellaan Suomessa aivan liikaa rikoksen vakavuuteen nähden. Harmi vain, että siihen tarvittiin ulkomailta apua, sillä tämä on ollut jo kauan iso ongelma Suomessa. Ensikertalaiset raiskaajat saavat vain isällisen nohnohin ja tuiman katseen, jonka jälkeen he pääsevät taas hyppimään hortensioiden sekaan eväskorit käsissään ja hepit heiluen. Eli ensimmäinen raiskaus on ilmainen, kuten Tiina Palovuorikin totesi kirjoituksessaan.
Raiskaustapaus johti kuitenkin vihdoin siihen, että myös arvostetummat uutissivustot alkoivat julkaista suoraa tekstiä raiskauslukemista MV-lehden huutomerkkiraiskattujen onanointioppaiden lisäksi. En nähnyt yhtään pakolaisia paapovaa halinallelaulua isojen mediavalaiden artikkeleissa. Ainoat pumpulikommentit spottasin vain Vihreiden kansanedustajilta ja heidän kannattajiltaan.
Media ei alkanut vähättelemään tapausta. Esimerkiksi HS julkaisi artikkelin, jossa kerrotaan mm. Lähi-Idästä tulleiden sankareiden raiskauslukujen olevan Suomessa jopa 18 kertaisia kantasuomalaisiin verrattuna. Suhteutusmallia ei tosin selitetty ja tutkimusta ei päässyt itse tarkastamaan ilman lisenssiä, mutta todennäköisesti raiskaustapaukset on suhteutettu maakohtaisesti edustajistonsa temmellyksien määrään. Näihinkin lukuihin tulee kuitenkin luottaa yhtä varoen, kuin dementikon keittotaitoihin, kun en kerran itse voi tarkastella suhteutusmetodeja. Iso käsi kuitenkin neutraalimmasta uutisoinnista!
Tapaus 2. Turkki ampui venäläisen koneen alas. Kun näin uutisen, salaa iloitsin, että vihdoin joku pistää hanttiin juoppovideoista tutulle naapurillemme. Odotin medialta russofobisia syytöstulvia ja Turkin toimien puolustelua. Jouduin yllättymään, ja samalla myöskin myhäilemään tämän kirjoituksen lopussa selitettävällä tavalla, sillä syypää ei ollut suoraan Venäjä, vaan uutisointi oli maltillisen neutraalia.
Lopulta molemmat osapuolet osoittautuivat tehneensä Vaahteramäen Eemelille tyypilliset provokatiiviset jekut. Tämä jekkutaisto tosin maksoi kaksi(?) ihmisuhria. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun vältyin uuteen talvisotaan valmistavilta Venäjä-vastaisilta otsikoinneilta, joita varsinkin iltapäivälehdet ovat suoltaneet kahden vuoden ajan enemmän, kuin suomalaisturisti suoltaa sitä itseään Intian neitsytmatkallaan.
Olen syvästi kiinnostunut maailman menosta. Minuun vain on helvetin vaikeaa tehdä vaikutusta. Olen kuin Simon Cowell tuomarina: Jossei homma miellytä, haukun pystyyn ja oksennan parit junttikirosanat päälle. Jos taas miellyttää, nyökkään, ja heitän jopa pienen kaappihomomaisen kiitosflirtin.
Kyynikonarkea 