Itsenäisyyspäivä. Herättääkö se nykymaailmassa enää omia ajatuksia, vai pelkästään perimätietona saatuja sinivalkoisia lausetulvia, joita tästä tulisi ajatella? Nykytallaajista yllättävän harva näyttää aidosti arvostavan itsenäisyyttä, jos kuuntelee ihmisten kommentteja itsenäisyyteen liittyen. Kun tarkasti mietin omaa mielipidettäni, havaitsen pieniä ristiriitaisia mietteitä: Olenko vain oppinut koulujen penkeiltä saatuja, kliseisiksi muodostuneita kaskuja, mitä minun tulee vastata, jos joku kysyy: ”Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?”, vai olenko oikeasti sydäntäni myöten kiitollinen Suomen itsenäisyydestä?
Sain jonkinasteisen vastauksen kysymykseeni, kun käänsin töllöttimeni Linnan juhlien lähetykseen. Kun näin Suomen oman Walking Dead -kulkueen taapertavan ja vaappuvan punaisella matolla kohti Niinistöä ja Haukiota, ojentavan vapisevia käsiään nelipyöräisistä sotainvalidivaunuistaan ja katsoessani heidän rintapieluksissa kimmeltäviä mitaliryppäitään, ensimmäisenä tunteena koin syvän kunnioituksen. Jos itse mietin jo reissuni lähikauppaan tuntuvan joskus Mount Everestin valloitukselta, voin suoraa allekirjoittaa olevani evätön kala näiden +90-vuotiaden oikeiden sankareiden rinnalla, jotka ovat rehautuneet avannepussit kainaloissaan johonkin hemmetin tanssijuhlaan, jonka he ovat uhrauksillaan ylipäätään tehneet mahdolliseksi. On myös surullista, että monet pitävät näitä juurikin vain tanssijuhlina, joita monet sadattuhannet katsovat vaan nähdäkseen julkimoiden hienoja asuvalintoja ja skippaavat itse juhlakalut, vaikka juhlissa pääpointti on itsenäisyyden juhliminen ja sen kunnioittaminen.
Näistä omista sankareistamme, joita ei voi tarpeeksi ylistää, huokuu vieläkin elämäniloa ja tarmokkuutta, vaikka osalla on terveys päin honkia sotavammojen ja iän mukana tulleiden vaivojen johdosta. Kuinka moni oikeasti katsoi Linnan juhlia nähdäkseen näiden maamme puolesta uhrautuneden rosoista joukkiota, eikä avannut röntgenmajakkaansa vain nähdäkseen hienoja asuja? On utopistista ajatella, että esimerkiksi kaikki nuoret pystyisivät samaistumaan sotien kauhuihin riittävästi ymmärtääkseen, miten paljon nämä ihmiset ovat tehneet, jotta heidän elämänsä olisi niin helppoa, kuin se on nyt. Silti nuorten tulisi osata muutakin, kuin näitä kouluissa opetettuja kaskuja.
Tätä nykytasoa pidetään itsestäänselvyytenä monien toimesta, mutta siitä on pitänyt maksaa iso hinta. Minusta näitä sotapappoja ja -lottia tulee pitää arvossaan loppuun asti, vaikka historia alkaisikin jo hämärtyä ajan saatossa. Nämä torakoiden sinnikkyydellä taistelleet ihmiset elävät vieläkin, eivätkä he ole vielä kaikki kuolleet. Heitä ei tule unohtaa!
Mielenositukset ja poliisin toiminta
Samaan aikaan kun Suomen eliitti ja sotasankarit juhlivat itsenäisyyttä Linnassa, toisenlaiset sankarijoukot kerääntyvät osoittamaan mieltään tietämättä itsekään, mitä oikein vastustavat. Tämä jo perinteeksi noussut kulttuuririeha on monille mielenosoittajalle vain tekosyy rikkoa paikkoja ja päästää oma sivistyksestä erkaantunut Mouglinsa valloilleen. Tänä vuonna mittavia vahinkoja ei sentään onneksi tullut, mutta poliisit ottivat uuden vaihteen silmään ja turvautuivat ampumaan karjaa projektiiliammuksilla. Oliko tämä yliampuva menettelytapa, vai merkitseekö se uuden aikakauden alkamista Suomen mielenosoituskulttuurissa ja sen torjunnassa? Pelkäämpä, että vastaus on KYLLÄ molempiin.
Poliisit ovat aiemmin turvautuneet mellakkakilpiin ja ihmisvirran ohjailuun mielenosoituksissa. Nyt mellakkakilpien tilalle otettiin sadomasokistisia kumisinkoja, joiden käyttö näytti lähinnä harkitsemattomalta kenttäkokeilulta uutuudenviehätyksen sumussa. Tosin se saattoi olla hyvä tapa näyttää näille kännipäisille tohvelieläimille, ettei kivittäminen ole sallittua. Näiden anarkisteiksi ristittyjen logiikkakin oli taas pahemmin hukassa, kuin Matti Nykänen mäkiviikon jälkeen: ”Vastustan vihapuhetta fyysisellä väkivallalla”. Poliisit joutuivat turvaamaan ”rasistien” soihtukulkuetta, kun nämä sosiaaliturvalokit olivat ottaneet tavoitteekseen heidän hakkaamisensa.
En sano poliisin tehneen väärää ratkaisua, mutta minusta tilanteen olisi voinut hoitaa ilman näitä paineaseitakin. Nyt vaarana on kilpavarustelun eskaloituminen, eli oravanpyörä on mahdollisesti valmis. Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että seuraavan vuoden mielenosoituksissa myös mielenosoittajat mahdollisesti varustautuvat järeämmin kumiluotien pelossa, jolloin poliisi joutuu taas käyttämään projektiileja tai siirtymään jopa uudestaan seuraavalle levelille.
Poliisien voimankäyttö on ollut Suomessa erittäin vähäistä globaalissa mittakaavassa. Tästä meidän tulisi olla ylpeitä ja pitää tästä kunnia-asiasta myöskin kiinni, eikä alkaa ottamaan mallia USA:n poliisien harjoittamasta sadistisesta ”kidu tai kuole”-metodista.
Suomen mielenosoitukset ovat muuttuneet tämän vuosikymmenen aikana koko ajan huolestuttavampaan suuntaan. Ennen ne olivat pieniä pahvilappuparaateja eduskuntatalon edessä, mutta nyt purkutalkoiden joukkohysteria on näyttänyt nousevan jo melkein valtalinjaksi. Tämä harmiton huutelu oli sitä kulttuuria, miksi pidin Suomea sivistyneempänä esim. Etelä-Euroopan maihin verrattuna, mutta nyt se näyttää olevan vain pikkupräntti historiankirjojen takasivuilla.
Itsenäisyyspäivän tulisi olla rauhalla kyllästetty juhlapäivä, eikä sitä pitäisi valjastaa asein ja soihduin vajaaälyisten Colosseum-turnajaisiksi. Miljoonat suomalaiset kokivat menetyksiä sen vuoksi, että saat olla tyytyväinen suomalainen turvallisessa Suomessa, ja sitten jotkut päättävät muuttaa itsenäisyyspäivän poliittisen häkkitappelun barbaaritantereeksi. Idiootit.
Tässä vielä hyvä klippilinkki, joka tiivistää mielenosoituksen järjellisyyden melko hyvin:
https://www.riemurasia.net/video/Anarkomarko/174082
Kyynikonarkea 